Hunaja ja sen käyttö

HUNAJA on Tervaöljyn merkittävä ainesosa.

Hunaja sisältää yli 200 luonnollista ainesosaa, joista tärkeimmät ovat:

1) hedelmäsokerit (40 %)
2) rypälesokerit (35 %)
3) ruokosokerit (1 %)
4) vesi (17 %)
5) loppu (alle 1 %) sisältää entsyymejä, aminohappoja, aromiaineita, vitamiineja (A-, C-, D-, E- ja B-ryhmän vitamiineja), mineraaleja ja hivenaineita (Ca, Cu, Fe, Mg, Mn; K, Na. jne), happoja sekä yleensä myös siitepölyä.

Hunaja kansanlääkinnässä

Ennen antibiootteja hunajalla torjuttiin erilaisia sairauksia sekä hoidettiin ihoa. Sitä käytettiin muun muassa haavoihin, märkähaavoihin, palovammoihin, ajoksiin, paiseisiin ja syyliin.

Hunaja ihonhoidossa

Antiseptinen ja ihoa parantava hunaja rauhoittaa ärtynyttä ja tulehtunutta ihoa. 
Hunaja vilkastuttaa ihon verenkiertoa parantaen sen aineenvaihduntaa. 
Hunaja edistää myös kuona-aineiden poistumista soluista ja sitoo voimakkaasti kosteutta, minkä ansiosta iho pysyy pehmeän joustavana. 
Hunajan sisältämän siitepölyn on havaittu vahvistavan ihoa, hiuksia ja kynsiä.

Hunajan antimikrobisuus

Hunaja on antimikrobinen; se tappaa tulehduksia ja haavoja synnyttäviä bakteereita, hiivoja ja sieniä sekä estää niiden kasvua.

Hunajan antimikrobisuus koostuu muun muassa hunajan vedensitomiskyvystä, voimakkaasta sokeripitoisuudesta ja happamasta PH-arvosta (noin 3,6-4,5).
Hunajan sisältämät fenoliset yhdisteet, metyyligluoksaali ja defensin 1-proteiini ovat myös vaikuttamassa hunajan antimikrobiseen luonteeseen.

Hunajan sisältämän glukoosioksidaasi-entsyymin toiminnan tuloksena syntyy bakteereja tappavaa vetyperoksidia, jota aiemmin käytettiin yleisenä haavojen desinfiointiaineena Suomessa.

Hunajan sisältämä kalium estää bakteerien toimintaa haihduttamalla kosteutta.

Tutkimusten mukaan hunaja voi joko tappaa tai estää kymmenien erilaisten mikrobilajien kasvua. Monet tutkituista mikrobilajeista ovat onnistuneet kehittymään immuuneiksi yleisimmille lääkeaineille sekä antibiooteille, mutta hunajalla niiden kasvu on kuitenkin saatu pysähtymään.

Hunaja -hengittävä voide

Hunaja sekä puhdistaa haavaa että alentaa sen ympärillä olevan ihoalueen turvotusta.

Vesiliukoisen ominaisuutensa vuoksi hunajaa pidetään myös hengittävänä haavavoiteena, joka edistää haavan sisältämien nesteiden poispääsyä ihokudoksesta.

Hunajavoide hengittää paremmin kuin tavalliset haavarasvat, jotka runsaasti käytettyinä saattavat hautoa sekä itse haavaa että sen ympäröivää tervettä ihokudosta.

Hunajan sisältämät ravintoaineet kuten luonnonsokerit ja vitamiinit edistävät uuden ihokudoksen syntymistä.

Hunaja hevosten haavahoidossa

Glasgow`n yliopiston tutkimustuloksien mukaan kanervahunaja toimii erityisen tehokkaasti hoidettaessa hevosten haavaumia hunajalla.

Lundin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa hoidettiin hunajan avulla kymmenen eri hevosen vakavat ihovammat erinomaiseen kuntoon.

Siankärsämö ja sen käyttö

SIANKÄRSÄMÖ on Tervaöljyn merkittävä ainesosa.

Siankärsämö (Achillea millefolium; Asteraceae)

Siankärsämöllä on kautta aikojen hoidettu erilaisia iho-ongelmia kuten haavaumia, ruhjeita, hiertymiä, aknea, suonikohjuja, paiseita, palovammoja ja tulehduksia.

Rohtokasvin vaikututtavia aineita ovat:
fenoliset hapot, sterolit, hartsi, fukumariinijohdokset, kumariinit, parkkiaineet, alfa- ja beetapineeni, flavonoidiglykosidit (muun muassa luteoliini ja apigeniin), seksviterpeenilaktoni akilliini, akilleiinikarvasaine sekä eteerinen öljy (0,2-1,0 %) sisältäen muun muassa sineolia, kamferia, eugenolia, kamatsuleenia, atsuleenia,salisyylihappoa sekä tulehdusta lievittäviä karvasaineita, tanniineja, alkaloideja ja flavonoideja.

Sineoli on antiseptinen, joka irrottaa limaa ja tuhoaa loisia. 
Kamatsuleeni hillitsee tulehduksia ja parantaa haavoja.
Parkkiaine supistaa sekä ulkoisesti ihoa että sisäisesti suolistoa: käytetty ihonhoitoon.
Eugenoli vähentää paikallista kipua. 
Betosiniin estää verenvuotoa.

Yrtistä puserretun lehtimurskan avulla on saatu tuoreiden haavojen reunat paranemaan sekä reumasta ja kihdistä johtuvat kivut hellittämään.

Rohto on lisäksi antibioottinen ja -bakteerinen ja näin ollen kykenee estämään tulehduksia ja alentamaan hieman kuumetta.

Terva ja sen käyttö

TERVA on Tervaöljyn yksi merkittävä ainesosa.

Puuterva on kemialliselta koostumukseltaan monimutkainen, satojen eri yhdisteiden seos. Tervan koostumukseen vaikuttavat sekä käytetty raaka-aine että valmistusmenetelmä.

Tervan perusyhdisteitä ovat:

1) selluloosasta muodostuneita hiilivetyjä (noin puolet koostumuksesta)
2) ligniinistä syntyneitä aromaattisia yhdisteitä kuten:
- fenoleja (noin 10 %) eli karbolihappoa, guajakolia sekä kresoleja (kresoli, kreosoli, metyyli-kresoli)
3) pihkasta muodostuneita:
- polymeereja, terpeenejä ja hartsihappoja
4) rasvoja ja niiden estereitä
5) parafiinihiilivetyä
6) rasvahappoja
7) tolueeni, ksyleeni, naftaliini, phlorol, pyrocatechol

Vastapoltettu terva sisältää myös vettä, tärpättiöljyä ja puuhappoa.

 

Tervan käyttö:

Kansanlääkinnässä terva oli yleislääke, jolla hoidettiin muun muassa haavoja, ruhjeita, iho-ongelmia, aknea, rakkulatautia, ruusufinnejä, ihon infektioita, sienitulehduksia, syyhyä ja yskää.

Eläinten hoidossa tervalla on hoidettu kotieläinten haavoja ja lehmien utareita. Lisäksi aineella on suojattu eläimiä kärpäsiltä ja muilta hyönteisiltä.

Tervalla on myös hoidettu eläinten sisäelimiä tervaan kastetulla sokeripalalla sekä tervahöyryä hengittämällä.

 

Tervan vaikutukset:

Terva on stimuloiva ja nestettä poistava.

Tervan arvellaan hidastavan ihosolujen nopeutunutta jakautumista, minkä vuoksi sitä käytetään ensisijaisesti psoriasiksen hoitoon.

Tervan fenolit tappavat sieniä ja vähentävät kutinaa.

Tervalla on hyönteisiä karkottava vaikutus.

Tervaöljy rauhoittaa hyönteisten pistojen aiheuttamaa kutinaa.
Terva on erinomainen kutinan lieventäjä ja sitä käytetään paikallisesti kutiseville ihoalueille.

Haavahoidossa imukykyistä tervaa käytettään muun muassa vetämään tulehtuneesta haavasta mätää pois.

Terva on stimuloivan antiseptinen ja sitä käytetään haavoihin, ihovammoihin, syylien poistamiseen, kroonisiin ja hilseileviin ihosairauksiin. Menestyksellisesti tervalla on hoidettu prosriasta sekä jonkin verran kroonista ekseemaa, jäkälöitymistä aiheuttavia ihotauteja ja erilaisia sarveistumishäiriöitä.

Sisäisesti tervaa käytetään desinfioivana yskänlääkkeenä krooniseen yskään ja bronkiittiin sekä kurkunpään tulehdukseen.

 

Huomioitavaa:

Terva on hellävarainen ja PH-arvoltaan neutraali. Se sopii herkkäihoisille ja allergisille henkilöille. Terva-allergia on harvinaista.

 

Marita Sjöberg
Luonnontuotealan neuvoja

Kirjallisuus: 
Immonen Esko, Tervanpolttoajan muistelmia. 1995.
Kress Henrietta, Practical Herbs, 2.
Rasimus Sanna, Terva nyt ja tulevaisuudessa. Opinnäytetyö metsätalouden koulutusohjelma. 2006.
www.luontoyrittaja.fi

Tärkeitä Tiedotuksia.